Aika hirnui silloin tottavie levitti siipensä kuin papukaijat, punainen portti
sepposen selällään
rakkaani kasvoihin oli upotettu mustia timantteja epätoivoisena hän raahasi
kolmea lasta
me istuimme tehtaanpiippujen juurella
tiesimme huomenna käyrät viivat
ho hupp hoo hupp
hän sanoi nyt sinä siis lähdet Kasi kulta ja minä nahistun näyttämölavoille ja
herra Nadlerin verstaisiin
ja tietenkin
tietenkin
isä jumala unohtaa kauniit naiset
jo tulikin puolikristus puunveistäjä
hän oli nuori ja hävettävän todenhajuinen
huomenna ollaan jo rajan takana
no niin hm
tietenkin tietenkin
kaupunki huohotti rinnallamme
se pyöri sinne tänne kavahti välistä takajaloilleen
isäni hassu olkihattu uiskenteli huurrelasin päällä apteekiita pyhän
kolminaisuuden patsaalle ja takaisin
joskus ukko oli luullut että minusta 21-vuotiaana tulisi kappalainen
Ersekujvärin seurakuntaan
mutta tasan kymmenen vuotta aikaisemmin söin savua herra Spornin
lukkosepänpajassa
isä kävi enää hyvin harvoin kotona
minunkin kauniiksi haaveillun tulevaisuuteni hän joi ja kusi oluena menemään
rakastui vanhaan siivoojaan
tukka harveni ja hän viihtyi vain mustalaisten kanssa
25. huhtikuuta 1909
olin puunveistajan kanssa lahdössä jalan Pariisiin
pikkukaupunki istui lätakössa ja veteli haitaria
otan pois sinulta siipieni suojan oi pyha Kristoforos sinusta ei koskaan tule
isäsi poikaa
juopunut mies itki krokotiilinkyyneliä hotelli Kultaisen Leijonan seinäan
nojaillen
tunsin kaikki on loppu
punainen kiskopari juoksi lävitseni ja kellőt soivat torneissa
kyyhkyset heittivät kattojen paalla kuperkeikkaa
vai sanoisinko laukkasivat aurinkorattailla
fransiskaanien uusi kellő melkein laulo
se joka aikoo nukkumaan kiillottakoon lyijytangot
kellőt kummittelevat valkeina paimenkoirina
tunsin kaikki on loppu
viina- ja lyhyttavarakauppiaat panivat puotinsa kiinni
mene vain ystäväiseni takaisin lastesi luo
pyörat eivat pyöri takaperin
ihmiseltä putoaa maitohampaat ja hän katsoo tyhjyyteen jossa elämä puree omaa
pyrstöaan
tyhjyyteen
oi dziramaari
oi dziramaari
oi BUm BUm
laiva keikkui kanssamme kuin raskaana oleva nainen joku työnsi takanamme
kulissit kasaan
se oli elämäni ensimmäinen kesken katkennut paivä
sisassani roihusivat soihdut ja pohjattomuudet
papagallum
oi fumigoo
papagallum
rannoilla kiekui vaskilintuja kahdenkymmenen parvina
puissa heilui hirtettyja ja nekin kiekuivat
totisiksi käyneet ruumiit katsoivat kohti veden pohjasta
mutta me olimme 21-vuotiaita
puunveistäjän leuasta tyóntyi rumia ruusunvärisiä karvoja
muuten elimme hyvin
vain vatsamme lävistäjä
turhaan kiersimme ruuveja tiukalle yhä uudestaan härät lähtivät sänkien
halki
vaivoin saimme kynsityksi silmämme irti tyttójen nilkoista
silloin aína kiljahtivat sisältäni symbaalit
Wienissä nukuimme 3 yótä kadulla
sitten väänsimme itsemme lopullisesti irti itsestämme
mitä se on, sivistys
ihminen voitelee itsensää jollain emalilla ja alkaa inhota täitä
mitä on perheside
ihminen pidentää napanuoransa silkkinauhalla
mitä on jumalanpalvelus
ihminen alkaa pelätä päästäkseen pelkäämästä
me naulasimme anturoihimme maantiet ja aurinko kulki mukanamme avaruudessa
kultaisilla peninkulmasaappaillae
uskokaa norsu ei ole kirppua isompi
punainen ei valkoista punaisempi
ja jos me sittenkin käveiimme eteenpäin
kamaraloogos kun teemme tilinpäätóksen me vedämme lyhemmän korren
ja siinä silmämme aukenivat
me muutuimme syviksi kuin mustat kaivot kaivosalueella
ja me kuljimme ja kuljimme
13 enkeliä edellämme
nekin jalan
ja lauloivat meille nuoruudestamme
olimme jo oikeita kulkureita hyvin kasvatetut kirput kainalossa
pidimme ojaan pudonneista hedelmistä
hapantuneesta maidosta
ja juutalaisten seurakuntakassoista
siellä täällä tuli veljiä vastaan
kaikén maailman kieliä ja kummia tiilennahkanaamoja
jokaisella ominaishajunsa
toiset kilometrien höyläämiä ja toisilla suu vielä täynnä äidinrintaa
tiet lojuivat allamme valkeina untuvapeittoina
sähkölangat vetäytyivät kurttuun ja kirjoittivat taivaalle onnenlukuja
iltaisin näimme kun kukat aukesivat naisten jalkojen välissä
mutta me olimme kasvissyojia ja naisvihaajia
ja laahauduimme läpi Passaun
Aachenin
Antwerpenin
puunveistäjä laihtui ruodoksi ja hänen partansa punertui aivan punaiseksi
minun päässäni kasvoi runoja ja hadzura-metsiä
rotat uivat valojokien yli kahdesti
isoilla lautoilla jotka oli koristettu housunnapeilla ja linnunmunilla
postilokeroissa minua odottivat armaani kirjeet
mutta minä tiesin yöt óvat viheliäisimmät
silloin siis muokkasin runoja joita ilmaantui päästäni kuin kultavillaisia
lampaita
epäilemättä avuttomimpia eläimiä
mutta jos pistää taulun korvansa taakse
niin kaihtimet juoksevat pelästyneinä alas
tämä on meidän elämämme
jokaisella asemalla tullimiehet lyövät leiman sydämeemme
ja me vain uimme eteenpäin kohti aamunkoittoa
saattaisi olla viisaampaa jos jokainen kävisi kauppaa makeanpuunjuurella tai
perunasokerilla
jakakaa se maailma jossa elätte
meillä on helppoa me kävelemme siitä poispäin 50 kilometriä päivässä
tunneleita vuortenharjoja ja vaiteliaita saksalaisia metsiä
me tunnemme peltojen tuoreen lannanhajun
välistä vuoret kääntyvät ja puut vapisevat tuulessa
oikeastaan puut ovat raskaiksi tulleita tyttöjä
ne puhelevat hiljaa keskenään ja sanovat:
jos hän lähtee niin minä otan hengen itseltäni
eilen päärmäsin koko päivän kapaloita kultalangalla
minä panen sen nimeksi enkeli ja ripustan sen korvaan timanttikirsikan
tai ne sanovat vain yksinkertaisesti:
kaikki miehet ovat ontuvia koiria
vuoret kallistuvat jo suoraan päälle
jättiläiskäärme nielaisee auringon kakistelematta
lopultakin minusta tulee runoilija
on vain vedettävä kalistimet kunnolla päälle pahempi riesa on neiti Annan
ailahtelevaisuus
eilen lähetin kaksi runoa kotiin Riippumattomalle Unkarille ja me tipahdimme
takaisin Stuttgartiin
istuimme kerjäläisten pöytään söimme hillolla täytettyjä pannukakkuja
kattohirressä valaisi jonkun steiermarkilaisen talonpojan sydän
naapuritalon pihalla messusi PELASTUSARMEIJA
huilut ja klarinetit kirkuivat tähtien alla
näimme kun keltaiset lasipöllöt kumartuivat nuorten äitien ylle
oi Jumalan Karitsa joka pois otat maailman synnit
puunveistäjässä alkoi taas tunkea esiin puolikristus hän tahtoi puhua hinnalla
millä hyvänsä
turpa kiinni huusi steiermarkilainen talonpoika
hän työnsi sydämensä aivan nenämme alle
katsokaa se on 7 ruosteisen tikarin lävistämä
armaani 7 valhetta ovat minussa veikkoseni
katsokaa tätä vihreää hatunlieriä oikeassa kyljessä
se on isäntäni viimeinen puraisu veikkoseni
olen 26-vuotias ja elämäni oli puhdas kuin aamukaste
talvella lakaisin päivät pitkät talomme edustaa kesällä korjasin pulskaa
viljaa
hui hai mutta ihmisen kohtalo on kuin
kaikilia oli silmät auki ja seinien läpi näimme kun maailma käänsi viittansa
nurin
Budapest-Pariisi-Berliini-Kamtsatka-Pietari
puunveistäjä oli jo päissään ja hänen silmistään kuin kanavista virtaili
surumieli
huudot painuivat nurkkia kohti jotta voisivat paremmin sammuttaa liekkinsä
vannokaa että tästedes luotatte pelkästään puhtaiden alushousunnyörien
taikavoimaan
lausahdin minä aivan odottamatta
ja näin miten ääneni tuli tännepäin naapurin pihamaalta
minä olen runoilija
tiedän siis kyllä
että lamput palavat hyvin sen takia että kaksi kertaa turataamo
ja ovat täynnä petrolia
olin hirveän katkera ja olisin mielelläni antanut jotain noille miesparoille
mutta tähdet astuivat jo alas vahtipaikoiltaan
ne 13 enkeliä nukkuvat nyt kaiketi suu auki ullakon rapuilla
voi herrajumala
seinillä marssivat luteet alaspäin punaisina laumoina
jokainen suolatkoon nenänpäänsä
kas miten lyhyt on elämä
mutta meistä tulee sittenkin kollikissoja Pariisin palomuureille
tuuti tuuti pikkuiseni
ihminen nukahtaa
sillä tavoin tulee pystysuorista vaakasuoria
ja päinvastoin
mustelapset astuvat ulos taivaasta
tulkaa minun kanssani puutarhan halki
Maria tuudittaa poikaansa joen toisella rannalla
jokainen napsauttakoon järkensä lukkoon
muistoni fosforoituivat lattialla keltaisissa lätäköissä
nurkissa aukesivat selkäreput ja alkoivat hurjasti haukkua
kuin Maria poikaansa
minä keinutin sylissäni koko puutarhaa
ja alempana
kas täällä juoksupojat kourassaan 1 1/2 markkaa
huokaukset lasittuvat
kukat kukkivat
oi ettäkö sinäkin täällä
minä ja sinä
sinun päälläsi
minä
köytä vain minuun polvesi
armaani
hopeinen salamanteri
papukaija
elämäni ritarinauha
hedelmäpuu
irti reväisty tähti
oijoi oijoi
kaikki kiertäkööt lasitulppia
kellot ovat astuneet ulos tähtihäkeistään
ja norsut kääntäneet pitkät korkkikärsänsä itää kohti
ensimmäinen ääni minkä kuulin oli gramofonin huuto laitamilta
puunveistäjä ei päässyt jaloilleen tänä aamuna
minä kuolen itki puunveistäjä kuolen kuin eiukka
kerjäläiskuningatar seisoi jättiläissoikko päänsä päällä
kellosta putkahti luupää kaki ja kumarsi nöyrästi
minä kuolen itki puunveistäjä kuolen kuin elukka
ja kaikki näkivät
kuoleman kulkevan kahdesti huoneen poikki
mutta miksi menisit pois veljeni
miksi
vielä et ole ajanut laumaa niityiltä
vielä et ole sytyttänyt lamppuja keltaiseen tukkaasi
oi älä välitä häijystä kahvipannusta hän puri
piikaa napaan
ja nyt kumpikin makaa raskaana
mina kuolen kirkui puunveistäjä kuolen kuin elukka
ja talot kallistuivat verkkaan kirkolle pain
voikko varsa työnsi vielä päänsä sisälle ikkunasta
ja hirnui
kuka ostaisi takkini minäkin sanoin
5 kruunua eikö kukaan enempää 5 kruunua
ja yhtäkkiä tiet juoksivat vuorilta alas
mennä siis
ja mennä vain
sen koommin en oie nähnyt puunveistäjäparkaa
vaikka olimme niin hyvät ystävat ja vaikka hänen partansa iltaisin paloi
edessäni kuin orjantappurapensas
2 viikkoa vaelsin ypö yksin
olin surullinen kuin joku vanha aasi ja joka rapakossa pesin pääni
teki mieli pesta pois muistot jotka olivat laskeutuneet päähäni hirvittävän
sakeina
pain rantoja ne heiluttivat mustia lippuja
mita rantoja pain sitä en tiedä
mina tunsin olen vuolas joki ja minulla on rannat
ja rannoilla surkastuneita palmuja ja vihreitä sammakoita
sillä jo silloin olin peruuttamattomasti runoilija
me kirjoitimme säännöllisesti armaani ja mina
ja tiesin pitäisi vain halkaista rinta niin puhdas kulta virtaisi
sydämestäni
kun vain nämä belgialaiset talonpojat eivät olisi ihan nain likaisia
nämä sovinistiset elaimet eivät tiedä mitaan maailman menosta
turhaan seison heidän edessäan
kukaan ei huomaa tähteä otsallani
olin kuin 7 orpoa
mutta sittenkin käyrät yhtyivät minussa
täällä tapasin Szittyän joka oli Zürichistä ja aikoi Chiléén
uskonnonperustajaksi
uskoin tosissani että hänestä tulee vielä jotain
sillä hänen korvansa olivat hyvin omituisesti ruvella
me lojuimme ulkona Antwerpenin satamalaitureilla ja hän piti puhetta
puuvillapaaleille ja sillitynnyreille
kansalaiset hän lauloi kansalaiset:
kanit lisääntyvät kuin kanat ja myllyt salakuljettavat rotanhampaita viljaan
mutta kyllä ne jauhavatkin eivätkä jauha suotta
mitä te pelkäätte avuttomat
minun sanani liehuivat jo kukkina niityiliä
kuolema jokaiseiie joka hyväksyy lepokohdat välttämättömiksi
aamulla me lahdemme aurinkoa kohti jumalan kestikievarille päin
järkiparkani on puhjennut kukkimaan liljoja
siispä aamulla jumalan kestikievariin päin
saamme juoda kristuksenkyyneliä ja luumuviinaa kaislakattoisessa ladossa
voi mutta vähintään yksi krokotiili mulahtaa jokaisen ihmisen kohtaloon
hän joka tuli Zürichin yömajasta ja aikoi Chiléén uskonnonperustajaksi
sai viime yönä tippurin Rivolikadun merimiesbordellissa
korttitornit romahtivat äänettömästi
aidat kasvoivat ympärillemme kuin eläintarhassa
kerran toisensa perään vielä 21 kertaa huudan taivasta kohti:
latabagomaar
oi thalatta
latabagomaar ja finfi
ja levyt pyörivät herkeämättä
mestarismiesten mustat kadet pitäisi sahata poikki
puusepät sivaltavat jokaisen oksan paikoiltaan pois
lukkosepät eivät ymmärrä lukkojen asentamista
sen takia tärnä häkki vielä jonain päivänä romahtaa
näettehän Isabellakin on hukannut toisen hansikkaansa
voi kuka piittaisi meistä onnettomista kolmisiimäisistä
linnut lensivät ulisten talojen yli toisia maisemia kohti
Szittya unohti uuden uskonnon avaimen pukuhuoneeseen
ensimmäisenä päivänä hän itki sitä ääneen kuin lapsi
sitten hän siveii korvansa vaseiiinilla ja me lähdimme Brysseliin kuin
ryöstetyt
me olimme luopuneet kaikesta ja tiesimme aika vasta on ymmärtävä meitä
karista meitä irti
illalla istuimme jo maison du peuplen pitkien pöytien ääressä
ja imimme hyvää belgialaista tupakkaa
näimme Vandervelden menevän salin poikki sosialistien sihteerin toimistoon
muut kuuluisat johtajat pelasivat kassan edessä uusilla ranskalaisilla
korteilla
suunnattomassa kokooma-altaassa oli maailman ihmissumppu koolla
sinisilmäisiä venäläisiä jotka vallankumous oli kihlannut
öljyltä haisevia hollantilaisia
preussilaisia
laihoja vuoristolaisia
unkarilaisia viikset lerpallaan
Garibaldin pateettisia sukulaisia
täällä olivat kaikki joita oli lyöty tai joilla ei ollutkotona tarpeeksi
leipää
yksien harteilla valvoivat New Yorkin pilvenpiirtäjät
toisten silmistä pohotti viha punaisena
nähkää asemalta lähtevät juoksemaan maailman suurimmat heilahdukset
myrskyt kohisevat
puhelinlangat kirkuvat Moskovan sydämestä
toveritar istukaa flyygelin ääreen
tarjoilijat juoksuttavat mustaa keittoa lävitsemme
proletaarit parveilevat elokuvateatterien edessä
osuustoimintamies jakaa lippuja kymmenen nipuissa
haljenneilla seinillä juoksentelee koiria ne laulavat kuin vanhat naiset
joku sanoi alas harvainvalta
ja äkkiä:
Rooma
Pariisi
Tiflis
Tukholma
Samarkand
ja Ruhrin seudun kaivokset
kuuletteko Munchenin kaupungintalon pikkukelloja
Firenzessä kyyhkyset nukkuvat apostolien olkapäillä
jokainen tiesi jumalan hetki ei voi olla enää kaukana
fanaatikkojen iho on seismografia herkempi
ja me kaikki raavimme itseämme
toveritar istukaa flyygelin ääreen
ylös
ylös
oi jos voisin nyt liittää tanne armaani timanttisilmät
keskimmäisen lampun ympäriltä purjehtivat salamanterit pois
Szittya nukkui jo punaisissa lätäkôissä
nyt hän oli kaunis kuin nuori buldogi
millä kaikella ihminen voisikaan tunnissa rikastua
jos hän olisi yhtä viisas kuin esimerkiksi valokuvauskone
mutta ihminen on aina umpinainen ja hänen ihonsa yli vilahtavat huomaamatta
ohitse maailmat
puolenyôn aikaan menimme petit passageen venäläisten kokoukseen
joku vaalea tavaritsi seisoi puhumassa aivan lapsi vielä
hänen suustaan kukki liekkejä ja kädet lentelivät kuin punaiset kyyhkyset
niin niin me olemme Dostojevskin riivaajien sukulaisia
me olemme puraisseet itsestämme irti sentimentalismin seitsemännen pään
ja tahdomme romuttaa kaiken oi
oi Venäjä kirottu maa
kuka näkee sinun avuttoman kärsimyksesi jolleivät sinun tähdellä merkityt
poikasi sita näe
Eurooppa sylkee meitä silmille aasialaisuutemme tahden
ja kuitenkin me yksin kuljemme vuorta ylös
epäilemättä Astrakhanin leipurityttö tai Pietarin portto
on jonain päivanä synnyttävä uuden ihmisen
Venäjä on raskaana vallankumouksen punaisesta keväästä
mutta kukat eivät paase puhkeamaan Vénäjän autiomailla
mutta Venäjä on kuin kesantomaa
auttakaa siis!
veljet
te Euroopan onnettomat lapset meidän kaltaisemme
auttakaa auttakaa!
a me näimme että hänen päänsä syttyi tuleen lakkireuhkan alla
me kaikki istuimme hänen kämmenellään
hurraa Venäjä! elaköön! zivioo! hurraa
minun selästäni putosi kyttyra
jääkukat aukesivat ikkunoissa
ja Szittya josta sittemmin tuli agent provocateur ja poliisivakooja
suuteli venäläisen takkia
mina olen puhdas kuin lapsi
hän sanoi jos minulla ei olisi tippuria niin lähtisin Tsarskoje Seloon tsaaria
tappamaan
sinä yöna emme juoneet viinaa
pesimme jalkamme emmekä ajatelleet rakkautta
unkarilainen kirjanpainaja joka aikanaan sai kapinasta 12 vuotta povasi onnea
sisakon korteista
ja laulumme kantautui hiljaa ja kauas
vihdoin siis vihdoin
on tullut aika ja me olemme täydet kuin oksastetut puut
me luulimme maaliskuun kultaisten lippujen lentävän päämme päällä
joutsenet istuivat korkealla keinuissa ja nauroivat kaksiäänisesti
Eduardin torilla minä tarjouduin köyhien pöytaan
mutta aamulla varhain tulivat belgialaiset santarmit viemään meitë pois
tuskin sarasti vielä pissivän patsaan edessä ei vielä seisoskellut
opaskirjaturisteja
likaiset kadut uskottelivat vielä olevansa Pariisissa
kaupungintalon kultakoristukset nauroivat meille
ja me kuljimme käsiraudoissa
virtaavassa sinessä jyrkkiä rappuja alas
perunanpaistajien raudoitettujen uunien editse
kapakkain laskivesissä
kalakauppojen aamulöyhkässä
köyhät kulkurit joita järjestysvalta kokosi karjaksi ja nyt jumala on
kuolemisillaan heissä
Rue Mouffetardilla tuli vastaan huoria
olin onneliinen
iloitsin kun he aamuhämärissä olivat niin kauniita
vinoksi kalkitussa tulessa heidän nutturansa kohosivat vinosti
aurinko kurkisteli heitä palomuureilta timanttihunnun takaa
koko yön olimme valvoneet kuin pyhimykset
nyt tuli vesi kielelle heidän savukkeistaan
kun voisi raapia selkäänsä vikisi Szittya
joka vielä äsken aikoi Chiléén messiaaksi
joku heilutti parvekkeella valkoista sängynpeitettä
me ajattelimme vaaleaa lapsekasta venäläistä joka eli liekeistä
kuin Marinettin futuristinen jumala
ja rakasti Venäjää enemmän kuin lapsi äitiään
nyt hänet lennätetään Ranskan puolelle ja jonain sinisenä aamuna hänet hirtetään
Kremlin edustalle
auttakaa siis
veljet
te Euroopan onnettomat lapset meidän kaltaisemme
auttakaa! auttakaa!
minä olen vain avuton runoilija vain äänessäni on terä
mitä hyödyttää että joku paperimiekalla lävistää Tumaromin noidan
12 päivää me istuimme passitettujen hiirenhajuisessa kopissa
meitä oli 105 miestä yhdessä ainoassa salissa
päivat ja yöt
yöt ja päivät
yölla ajattelimme maanteitä ja tapoimme luteita
aamulla saimme lamminta vetta keskipäivälla kuumaa puuroa ja päivät pitkät
meidan piti rukoiiia käsittamättömia belgialaisia rukouksia kovalla aänellä
partaisen vartijan perassa joka istui kuin epajumala korkealia korokkeella
sitten meidät kyyditettiin tummanvihreissä vaunuissa Ranskan rajalle
herrajumala siis sittenkin!
herrajumala
Pariisiin
josta olin kuuliut laulavia ihmeita
ja jota en vielä tűnne
tiesin että ranskalaisten vaakunassa on punainen kukko
tiesin että Ranskanmaa on täynnä tyttöja ja taidetta
Zolän talonpojat uivat hopeakitaroilla aamuhämarassa
Seine laski siniset vainajansa nurmivuoteelle
Szittya kertoi Dunajecista unkarilaisesta opettajasta
joka on nyt viuluvirtuoosi Chat Noirissa
hänellä on 9 rakastajatarta hermostuneita ranskalaisia tyttoja entisiä
sotaratsuja saksalais-ranskalaisesta sodasta
selasin muistiinpanojani: tähän mennessä olen nähnyt 3 004 Kristuksen kuvaa
löytanyt linnunpesistä 9 lajia munia
ajanut kaksi lehmäa tiehensa Liègen seudulla
siis
minä olin 300 kilometrin päässä Pariisista
ja papukaijat kulkivat kainalosauvoilla päämme paällä
oi PARIISI!
PARIISI
Endre Ady on nahnyt sinut alastomana ja sinun veristen raunioittesi ylla
syntyi Guillaume Apollinaire simultaanirunoilija
tunsin selvästi että meistä nousi pyhiinvaeltajan haju
kävelimme 60-70 kilometriä päivässä
ja kuljimme rautatornin varjoa kohti
ostakaa meidän rakkomme sanoimme ihmisille
ostakaa hyvässä kunnossa olevat rakkomme
jos pistätte läpi ohuella neulalla ette tűnne polton makua
ranskalaiset muistuttavat kuitenkin kovasti belgialaisia
humaaneimmat tomppelit elävät Baijerissa
ehkä heihin vaikuttaa se hyvä mallasolut
mutta sekin on mahdollista että heihin on pureutunut kristillinen
maailmankatsomus
me kannoimme jatkuvasti niskassamme pullistuneita kyynelpusseja
kuin painavia suolaisia lehmänkelloja
päiväkausiin emme saaneet kortteeria
oi miksi äiti synnytti meidät kun ei voinutheti munia talojakin selkäämme?
muuan vanginvartija joka muuten oli suutarikin
työnsi meidät 12 tunniksi olkien sekaan
keltaisista putkista vaelsivat täit meitä kohti peitset pihdit ja aitovenäläiset
sapelit tanassa
mutta ei se mitään
me nukuimme huilunsoittoon kaukaisissa kuukeinuissa
joku lauloi yllämme herkeämättä
TE ÖLETTE MINUN KAKSI ETUSORMEANI
aamulla joimme kahvia suutarinvaimon hameenhelmoissa
hän sanoi minulla on hyvin kaunis tukka
kun hän tarkemmin katsoo minä muistutan erästä Igor-nimistä nuorukaista
joka 20 vuotta sitten hukuttautui Seineen hänen takiaan
kahvi kipristeli papillisesti vatsassamme
minä lupasin lähettää hänelle Pariisista kuvakortin
jossa olisi kaksi yhteen punottua kättä ja yksi kujertava kyyhkynen
PARIISI Oi PARIISI kuinka moni kaunis ihminen on tehnyt siellä itsemurhan
ja kuka tietää miksi
hänen äänensä ei enää irronnut minusta
se itki tullimiesten pillissä
ja nauroi Pariisin sähköisissä torvissa
naura siis aasi
etkö näe että sinä istut elämän kultaisessa pesässä
nyt PARIISI keinuttaa meitä sanoi Szittyahäneltä unohtui tippuri tykkänään
kerran lypsin täällä tähdistä enkelin verta
siihen verrattuna äitini maito oli soodavettä
kiinnitähän siipesi
huomenna menemme GRISETTEn luo
huomenna syömme ostereita Boulevard Italienilla ja katselemme sähkölintuja
huomenna kuljemme Tuileriain kautta
ja Tähtibaarin halki
vai niin
niin
olin hyvin surullinen ja tunsin kuinka kynnet kasvoivat kipeissä jaloissani
voi voi
voi
ihmeet ennättävät luokseni partasuina ja rappaamattomina
2x2 = 4
joka puolella aukeaa orjantappurapensaita
mutta moderneilla hevosilla on rautaiset hampaat
ja se joka aamulla lähtee ei ole varma tuleeko illaila kotiin
onnellisin on se joka osaa kääntää nahkansa nurin
sillä kuka pystyisi näkemään itsensä ohi
minkä pystytämme se on pystytetty
mutta se minkä pystytämme ei merkitse mitään
joet särkyvät helposti palasiksi jos pitävät kiirettä
herrat eivät voi astella kahdella jalalla niin kuin varpuset
tiedämme että vaimo jättää miehensä
apinat katsoivat takapuoltaan herra Goldmannin peileistä ikionneliisina
ehkäpä jos osaisin pelata šakkia
mutta minähän en ymmärrä yhtään
teurastetun sian potkat istuvat karusellissa näyteikkunoissa
minä näin Pariisin enkä ole nähnyt mitään
armaani odotti minua raskaana Angyalföldin asemalla
äitini pää oli jo muuttua sitruunaksi köyhyydestä
olisin tahtonut olia naurussa suin heidän silmissään mutta häpesin kun minulla
oli kahdet housut eikä alushousuja
totta on että runoilija rakentaa itselleen jotain mikä häntä miellyttää
hän voi päästä myös sikarintumppienkerääjäksi
tal
tal
linnut nielaisivat äänen
mutta puut laulavat yhä
tämä on jo vanhuuden merkki
mutta ei se mitään
minä olen LAJOS KASSäK
ja nikkelisamovaari lentää tiehensä päämme yli.